Kuja Budvan vanhasta kaupungista. Budvahan on alunperin perustettu useampi sata vuotta eaa. kreikkalaisten toimesta. 150 eaa. Roomalaiset pitivät paikkaa vallassansa, kunnes 395 jaa. Rooman valtakunnan murentumisen myötä Budvan kaupunki laitettiin kahtia bysanttilaisten kanssa. Näin eleltiinkin useampi sata vuosi, kunnes 525 Bysantti otti haltuun koko kaupungin. Lisää maan historiasta voit lukea täältä. 

Vanhaa kaupunkia ympäröi muurit, tässä yksi sisäänkäynti. Vanha kaupunki on siis Rooman ajalta, mutta alueella tapahtui 1979 raju maan järistys, joka tuhosi miltei koko rannikon. Samoja kiviä käyttäen vanha kaupunki on kuitenkin restauroitu.

Sveti (=pyhä) Trojican ortodoksikirkko, rakennettu 1804.

Citadela ulkopuolelta. Linnoituksen sisällä pidetään kesäisin teatterifestivaalit.

Citadela sisältä. 

Citadelan näyttämö

Eräs teatterifestivaalin kuuluisimmista näyttelijöistä suostui poseeraamaan pitkän anelun jälkeen... :) 

Viereisen näyttelijätärkuuluisuuden henkivartija?

Näkymä toiseen suuntaan teatterin katsomosta.

Näkymää vanhan kaupungin itä/koillispuolelle. Kallioiden ja vuorien rinteille nousee paljon uusia suuria hotelleja. Kaupungille lisäturistit luonnollisesti ovat hyvä uutinen, mutta autenttisuutta arvostavalle turistille tämä on surkea näky. 

Näkymä vanhan kaupungin muureilta Budvan kaupungin yli.  

Budvan kaupungin takana olevia vuoria.

Vanha kaupunki kuvattuna itä/koillispuolelta. 

Ja sitä samaa edelleen. Oikealla näkyvä saari on nimeltään St. Nicola. Asuttamaton sinänsä, lukuun ottamatta auringonottajia.

Taustalla olevan Avala-hotellin rakentamisen yhteydessä maasta paljastui Roomalainen nekropolis ja sen alta vielä Helleenien vastaava. Haudoista löytyi myös koruja, kultaa, hopeaa, lasia ja keramiikkaa. Löytyneet esineet ovat nähtävillä kaupungin arkeologisessa museossa. 

Vanhan kaupungin viereistä kalliorantaa. Patsaan tekemä voimisteluliike on nimettömänä pysyvän asiantuntijan mukaan elegantisti nimetty ristikiskonnaksi. Tekee kuulemma kipeää...

Rantakallion kivikerrostumia. Sorry, geologia ei ole vahvinta alaani, joten sen enempää en osaa tätä selittää. Komia se kuitenkin on, eikös juu?

Vesi oli erittäin kirkasta. Huomaa kalat :)

Turisti

Toinen turisti

Ja sitten koitti vaelluspäivä Budvan ympäristön vuorilla. Huimien näkymien lisäksi alueella on myös herppejä (matelijoita ja sammakkoeläimiä) ja monessa paikassa jopa varoitellaan runsaasta määrästä käärmeitä. Toiveikkaina siis lähdimme vaeltelemaan, vaan saalis jäi kovin niukaksi: yksi tapettu kyy (ovat näköjään yhtä sivistyneitä täällä kuin Suomessakin) ja yksi viherkonna..Kotimatkalla eräät Minnan vieressä istuneet esittivät kuviaan samoilta paikoilta, ja niissä esiintyi mm. kilpikonnia. Myös useita käärmeitä olivat nähneet. Luonnollisesti olimme kateudesta em. sammakon värisiä :)  Ja lämpöähän oli koko viikon reilusti yli 30 astetta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Vaelluspuuhatkin olivat siis hiukkasen hikistä hommaa. Mutta riittävällä juomalla ja +50 aurinkorasvakertoimilla näistäkin selvittiin.

Budva vuorilta päin.

Vaelluksella tulimme ohittaneeksi myös Podmainen luostarin

...ja ylittäneeksi sillan...

Ja pitihän sitä luostaria mennä katselemaan lähempää.

Luostarin pihaa...

Kuin myös...Tätä kuvaa otettaessa huikkasi eräs munkki ikkunasta hieman aggressiiviseen sävyyn, että mistä olemme. Pihalla olleelta toiselta munkilta olimme kuitenkin jo saaneet luvan tulla alueelle. No, kun sitten vastasimme että Suomesta, tyydytti vastaus ilmeisesti kovastikin. Herra nimittäin käski odottamaan hetken, ja pian hän ilmestyikin pihalle ja pyysi mukaansa. Mies ei puhunut juuri englantia mutta saksaa kylläkin, ja me taas kyllä englantia mutta saksa oli hiukkasen ruosteessa. Ymmärsimme kuitenkin toisiamme sujuvasti, ja pian munkki johdattelikin meitä pitkin luostaria tiloihin, jotka eivät olleet avoinna yleisölle. 

Edelleen näkymiä luostarista.

Tässä luostarin pienoinen terassi, jonka näköala on viereisessä kuvassa. Näissä maisemissa lepää hieman paatuneemmankin sielu. Terassin perällä olevista portaista laskeuduttiin luostarin omaan kappeliin, jonka seiniä koristivat 500 vuotta vanhat maalaukset. Oman pikantin lisän toivat vielä seinillä olevat rajut halkeamat vuoden 1979 maanjäristyksen jäljiltä.

Hotellimme Vila Zec sisäänkäynti. Kyseessä on n. reilut 30 huoneinen perhehotelli, jota pyörittää yksi perhe toisessa sukupolvessa. He myös asuvat hotellin alakerrassa. Hotellin omistaja tekee kuvassa näkyvistä viiniköynnöksistä punaviiniä ja grappaa, joita tietysti muiden mukavien suomalaisten kanssa piti maistella juhannuksen vieton merkeissä.. Köynnöksistä tulee kuulemma 1000 kg rypälettä kesässä.

Kotikatu

Lähtötunnelmissa viimeisenä aamuna  n. klo 6.30. Minkan mennessä veteen liian hitaasti kävi yksi kala puraisemassa jalasta. Oli kai kyllästynyt odottelemaan, että Minka siirtyy pois tieltä... :)

Piilomainos. Toivotaan, että Finnair huomaa tämän mainoksen ja lahjoittaa meille matkan johonkin yhtä upeaan kohteeseen kuin Montenegro.