Oletko ottanut kaiken huomioon?
Oletko ottanut kaiken huomioon?
Parta-agamia hankittaessa on syytä pitää mielessä muutama asia. Aivan ensiksi on mietittävä onko saatavillasi tarpeeksi paljon sopivan kokoisia ruokaeläimiä tulevalle seuralaisellesi. Erityisesti poikaset ovat kovia sirkkojen syöjiä ja parikymmentä sirkkaa päivässä menee parempiin suihin silmääkään räpäyttämättä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sinulla kuluu kaupasta ostettuja sirkkabokseja n. 2 viikossa, yhden hinnan ollessa 9-10 euroa. Kyseessä on siis kuukausitasolla jo huomattava menoerä etenkin opiskelijan budjetilla eläville. Rahan lisäksi ongelmaksi muodostuu usein myös pienten sirkkojen saatavuus, käytännössä riittävän pieniä hyönteisiä ei tahdo olla kaupoissa tarpeeksi pienten parta-agamien tarpeisiin. Nämä ongelmat ovat toki ratkaistavissa esimerkiksi omilla hyönteisviljelmillä tai jo hieman varttuneemman liskon hankinnalla. Tärkeää on miettiä kuitenkin jo etukäteen kuinka ruokaongelman ratkaiset ja jos esimerkiksi päätät tulla omilla viljelmillä toimeen, ne on saatava tuottamaan riittävästi hyönteisiä jo ennen liskon hankkimista.
Ennen hankintaa on pidettävä mielessä myös iänikuinen raha. Parta-agaman terraario, siihen tarvittavat lamput, alusmateriaalit yms maksavat jo useamman sata euroa ja päälle tulee vielä liskon hinta. Ikävä kyllä menot eivät tähän lopu, vaan lisko tarvitsee koko elämänsä ruokaa, terraario vaatii siivousta ja vanhoja sisustuselementtejä on vaihdettava.
On myös muistettava, että lisko saattaa sairastua. Koska me ihmiset olemme nämä liskot vastuullemme ottaneet, on mielestäni velvollisuutemme taata myös niille asiaankuuluva hoito eläinlääkärillä. Matelijoiden eläinlääkärilaskut eivät ole yleensä Suomessa erityisen korkeat mutta rahojen ollessa tiukalla on ymmärrettävää, että puolensataakin euroa voi olla liian suuri raha. Mikäli taloudelliset näkymät kohdallasi ovat siis linjalla makaroni-tonnikala-pettuleipä, niin kannattaa jättää suosiolla liskon hankinta tuonnemmaksi. Olen nimittäin valitettavasti vuosien varrella saanut useampia yhteydenottoja ihmisten kysellessä kotikonsteja vakavasti sairaiden liskojen hoitoon tai vaihtoehtoisia ruokia talviaikaan kalliiden kaupallisten hyönteisten tilalle. Ongelmien ydin on ollut rahapula tai haluttomuus käyttää muutamaa kymmentä euroa "pelkkään liskoon".. Ikävä kyllä kotikonsteja ei useinkaan ole eikä huokeampiakaan vaihtoehtoja ruokavaliolle, tuloksena on siis aina vähintään liskon kärsimys, paikoin myös omistajan tunnontuskat. Voikin olla viisasta jo etukäteen selvittää paikkakunnaltasi tai sen lähettyviltä matelijoita hoitavan eläinlääkärin taksat. Tästä on sekin hyöty, että valitettavan harva eläinlääkäri edes hoitaa matelijoita, joten samalla saat kartoitettua paikkakuntasi tilanteen tämän osalta. Hädän hetkellä on sitten helpompi toimia kun tietää minne ottaa yhteyttä.
Muista myös, että jos suunnittelet useamman liskon hankintaa, saattaa tappeluita ja muita yhteenottoja esiintyä milloin vain (äläkä vaan usko eläinkauppiastasi, jos hän väittää toisin). Osta siis vain niin monta liskoa kuin olet valmis asuttamaan erillisissä terraarioissa.
Ja sitten liskoa hankkimaan. Parta-agaman poikasten kuolleisuuden sanotaan laskevan selkeästi n. 2 kuukauden iässä, joten älä osta sitä nuorempaa liskoa. Kasvattajat myyvät mielellään poikaset mahdollisimman pieninä, sillä niiden ylläpito on kallista. Usein joko kasvattajilla tai sitten eläinkauppiailla onkin sitten taipumus hieman kaunistella poikasten ikää väittäen liskoja usein vanhemmiksi kuin mitä ne oikeasti ovat (ja vastaavasti aikuisia nuoremmiksi). Välttämättä siis liskoa ostaessasi ei kannata luottaa kerrottuun ikään vaan valita riittävän suurikokoinen lisko. Käytännössä kokonaispituudeltaan (STL) parikymmentä senttiä pitkä lisko alkaa olla turvallinen ostos.
Jos tarjolla on useita ehdokkaita samasta poikueesta, älä valitse sitä pienintä ja säälittävintä, joka kyhjöttää takakulmassa, vaan valitse ennemminkin poikueen suurimpiin ja vilkkaimpiin kuuluva yksilö. Pyydä kauppiaalta (tai kasvattajalta) saada nähdä syökö lisko, ja jos sille ei ruoka maistu, unohda tämä valinta. Äläkä taivu vaikka myyjä kuinka vakuuttelisi liskon olevan kylläinen ja siksi haluton syömään. Tarkista myös, että lisko liikkuu reippaasti ja on valpas. Lopulta pyydä vielä saada tarkastella liskoa läheltä. Varmista ettei silmän ympärillä, kainaloissa tai peräaukon ympärillä ole loisia ja että liskossa ei muutenkaan ulospäin näytä olevan mitään epäilyttävää, kuten tummia silmänalusia, huonosti luotua nahkaa, haavoja, vatsapuolella ruskeita suomuja (mikä olisi mahdollinen merkki sieni-infektiosta, älä sotke tätä pelkkään likaan…), ryppyistä nahkaa tai pään sisälle kuoppaan vetäytyneitä silmiä (nestehukka). Vaikka normaalisti meillä suomalaisilla ei olekaan tapana olla kovin päättäväisiä ja pilkuntarkkoja ostoksilla, on tässä tilanteessa kuitenkin syytä kerätä kaikki rohkeutensa ja päättäväisyytensä. Säästät monta sydänsurua, huolta ja eläinlääkärimaksua valitsemalla huolella liskosi. Kannattaa myös kierrellä useampia parta-agamia myyviä liikkeitä ja kasvattajia läpi ja valita niistä asiantuntevin ja eläintenhoidoltaan paras. Näin on todennäköisintä saada paras mahdollinen lisko ja samalla tulet myös kannustaneeksi vastuuntuntoista eläinkauppaa. Samasta syystä eläimiä huonoissa oloissa pitävästä kaupasta ei pidä ostaa yhtään eläintä, vaikka kuinka eläinten olot säälittäisi. Sääliostokset vain lisäävät tällaisten liikkeiden liikevaihtoa jos törmäät kelvottomiin oloihin eläinkaupassa, koeta ensin keskustella asiasta kauppiaan kanssa ja jos keskustelu ei tuota mieleistäsi tulosta, ota yhteys kotiseutusi eläinsuojeluvalvojaan.
Parta-agamat ovat vaihtolämpöisiä ja siten on erityisen tärkeää, että niiden kuljetuslämpötila on sopiva. Hyvä kuljetuslämpötila parta-agamalle lienee n. 22-25 astetta, joskin pienet heilahtelut puoleen tai toiseen eivät aiheuta vielä ongelmia. Parta-agaman kotiin kuljettaminen onnistuu kesäkelillä miltei missä tahansa kuljetuslaatikossa, esim. faunaboksissa tai muussa muovisessa kannellisessa laatikossa, jossa on ilmareikiä. Laatikon tulisi olla sellainen, että eläin mahtuu olemaan siinä kutakuinkin suorana (häntä voi aavistuksen olla taivutettu) ja niin, että lisko mahtuu kääntymään laatikossa molempiin suuntiin. Samaan aikaan etenkin lyhyiden kuljetusten aikana (muutama tunti) kannattaa laatikko pitää sen verran pienenä, että eläin ei pääse lentelemään kovin paljon laatikossa puolelta toiselle laatikon heilahdeltua. Läpinäkyvä laatikko kannattaa peittää pyyhkeellä, usein tämä pitää liskon hieman rauhallisempana kuljetuksen aikana.
Talviaikaan liskon kuljettaminen vaatii hieman enemmän ponnisteluja. Varmin tapa kuljettaa lisko talvella on kylmälaukussa, jonka pohjalle on asetettu jokin lämmön lähde, esim. lämpimällä vedellä täytettyjä pulloja tai pidemmän aikaa lämpöä pitäviä mm. pilkkijöille tarkoitettuja kertakäyttöisiä käsien lämmittimiä (urheiluliikkeistä, aktivoidaan puristamalla tai ravistamalla) . Pullojen päälle laitetaan jokin pyyhe tms. tasaamaan hieman lämpöä, ja tämän pyyhkeen päälle asetetaan sitten varsinainen kuljetuslaatikko liskoineen. Kuljetuslaatikko kannattaa vielä kiilata lisäpyyhkeillä niin, että se ei heilu kylmälaukussa. Sitten vielä lämpömittari kylmälaukkuun ja kansi kiinni. Ulkona kylmässä kulkiessasi pidä kansi visusti kiinni, lämpimään (sisätilat tai lämmin auto) päästyäsi voit raottaa hieman kantta, jotta ilma laatikossa vaihtuu. Luonnollisesti kuljetussysteemin ja lämmön pitävyys kannattaa testata rauhassa etukäteen ennen kuin itse liskoa lähdetään kuljettamaan.
Joskus kaikista huolellisista valitsemisyrityksistä huolimatta saattaa käydä niin, että kotona muutaman päivän jälkeen huomaat jonkin olevan vialla. Tämä "jokin" saattaa olla myös tarttuvaa ja pahimmassa tapauksessa tappavaa. Jos sinulla on siis useampia parta-agamia, on äärimmäisen tärkeää, että pidät uutta liskoa karanteenissa vähintään pari kuukautta. Näin sinun on helpompi seurata liskon vointia, syömisiä sekä ulostamisia ja huomaat helpommin, jos jokin on vialla. Ja mikä tärkeintä, jos jokin on vialla, se vika ei ehdi tarttua muihin parta-agamiisi. Kahden kuukauden karanteeni on monin verroin sen väärtti, että loput liskosi ovat varmuudella turvassa. Tilapäisen karanteeniterraarion ei tarvitse olla yhtä hyvin varusteltu ja monipuolinen kuin pysyvän terraarion, mutta toki senkin on perustarpeet täytettävä.
Kotiutumisen jälkeen muutaman päivän kuluttua kannattaa myös lähettää ulostenäyte analysoitavaksi paikalliselle eläinlääkäriasemalle tai EELAan, sillä muuttostressi aiheuttaa usein loisten määrän nousun liskon suolistossa. Ulostenäyte on tarpeellista analysoida joka tapauksessa, olipa lisko maahantuotaessa madotettu tai ei.
© Psykoherp/Teemu Heino
Sivun saa tulostaa omaan käyttöön tai siitä kiinnostuneille, lähde (www.outoot.us) on kuitenkin aina mainittava.
Myyminen tai julkaiseminen ilman tekijän lupaa ehdottomasti kielletty
