Iippo

Iippo - piilotteleva liftari

(Julkaistu alunperin Herpetomaniassa 3/2003)

24.päivä lokakuuta puoli kymmenen maissa illalla pärähti juuri imuroimani uusi soittoääni iloisesti soimaan. "Halloota!", huikkasin puhelimeeni samalla kun toisella kädellä ravistelin viimeisiä sirkkoja vitamiinimarinadissa. "No moi! Meillä on täällä tämmönen pieni lisko, aateltiin josko te voisitte ottaa sen hoiviinne...", kaikui Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä (HESY) työskentelevän ystävämme ääni. No tokihan meille nyt yksi lisko aina mahtuu jos sellainen kerran ilman kotia on. Vai mahtuuko? "Niin, mikäs lisko se oikein on?", kysäisin. "No, emmätiiä, tällanen ruskee, pieni ja isopäinen." No, sepä oli helpottava tieto, ei tarvitse iguaanille ruveta tilaa etsimään. Vaan noilla tiedoilla on hieman hankala lähteä liskoa hoitamaan. Niinpä istahdin alas sohvalle kuullakseni koko tarinan.

Kahdeksan vuorokautta aiemmin oli suomalainen rekka lastattu tiiliä täyteen Espanjan auringon alla liskojen hyppiessä konepellille oivan lämmittelypaikan perässä. Kontin ollessa täysi suljettiin ovet ja rekka käänsi valonsa kohti 6000 kilometrin päässä sijaitsevaa määränpäätään, Suomea. Kuusi yötä ja kuusi päivää puksutteli rekka kohti pohjolaa, tosin viimeiset puolitoista vuorokautta laivassa. Suomeen päästyään auto odotteli vielä lastin purkua pari päivää syksyn ensimmäisten pakkasöiden aikoihin. Kun tiilikuormaa sitten vihdoin alettiin purkaa, paljastui suuremman luokan huijaus: kontista löytyi yksi lisämatkustaja, joka oli halki Euroopan matkannut vailla passia tai hammasharjaa. Liekö edes bensarahoja maksanut, hävytön. Rekan Suomeen ajanut kuljettaja kuitenkin armahti tämän lainsuojattoman ja nappasi kohmeisen isopään käytettyyn kertakäyttömukiin josta tuskin edes kahvin tuoksu oli ehtinyt haihtua. Kupin päälle vielä rei'itetty paperi kuminauhalla kiinni ja sitten hälyttämään viranomaisia paikalle. Ajallaan lisko sitten hänen hoteistaan pois noudettiin ja se päätyi HESYn hoiviin...

Tarkemman kuvauksen liskosta kuultuani päätin aloittaa mieliharrastukseni, sähköpostiterrorismin. Pelin säännöt ovat yksinkertaiset: lähetetään sähköpostia kaikille mahdollisille tahoille joista voisi olla apua, kuvaillaan tilanne, otetaan kahvikuppi käteen ja tuijotetaan tietokoneen ruutua kunnes vastauksia alkaa sataa. Näytönsäästäjä tosin kannattaa kytkeä pois, muuten pelin pelaaminen pitkittyy. Taaskaan peli ei tuottanut pettymystä, vaan ystävällismieliset henkilöt, kokonaista kaksi kappaletta, ilmoittautuivat mukaan leikkiin. Toinen rajasi mahdolliset lajit neljään, ja eräs toinen kansainvälinen pelaaja kirjoitti yksityiskohtaiset mahdollisten lajien tunnistusohjeet.

Seuraavana aamuna sitten painelin ylväänä ja itsetietoisena kurkistelemaan tuota vierasmaalaista kahvikupin pohjalla majailevaa kaksi ja puoli senttistä liskoa. Sopivan hetken tullen ilmaisin diagnoosini pinnistäen mahdollisimman asiantuntevaa ilmettä naamalleni: "Aha! Tarentola mauritanica! Tunnetaan myös muurigekkona!" Ilmeisesti ajoitukseni ei ollu täydellinen, sillä yleisö ei yltynytkään raivoisiin suosionosoituksiin. Mokomat katsoivat vain hieman kummeksuen ja totesivat:"Aha..." No, mitäpä niistä, pääasia että liskon laji tuli tunnistettua.

Kuten sanottu, myöhemmin Iipoksi nimetty muurigekko oli siis vajaat 2,5 cm vartaloltaan, joten kovin montaa päivää se ei ollut kerinnyt maan päällä majailla ennen syysretkeään. Se vietti omatoimisella matkallaan rekassa yhteensä kahdeksan vuorokautta, joista 3 vuorokautta lämpötila ulkona oli lähellä nollaa. Tämän jälkeen se kärsi vielä kertakäyttökahvikuppineuroosista yhden vuorokauden, minkä aikana sitä kuljeteltiin pitkin ja poikin, ylös ja alas, sekä pällisteltiin useiden ihmisten voimin. Kun vielä tiedettiin sen olevan villi luontokappale, emme itse olleet kovinkaan toiveikkaita sen selviämisen suhteen. Ja kotimatkalla totesimmekin liskon kuolleen mukinsa pohjalle. Siellä gekko heilui edes takas hervottomana eikä pitänyt jaloillaan enää pohjasta kiinni. Läpinäkyvä muki oli kuitenkin samea pinnaltaan emmekä nähneet Iippoa aivan tarkkaan, joten päätimme varmuuden vuoksi siirtää sen kuitenkin terraarioon, jonka virkaa tällä kertaa toimitti pieni faunaboksi. Muki kellalleen terraarion pohjalle ja toivomaan parasta.

Ja parastahan me saimmekin nähdä. Hermoromahduksen partaalle ajettu sintti lämpeni terraariossaan hetken, unohti maailman murheet ja lähti tutkimaan terraariota. Tilkka vettä suuhun terraarion seinällä olevista pisaroista ja menoksi. Ihmeparantuminen oli tapahtunut!

Vaan eipä vielä innostuta. Edessä oli vielä pahin. Rupeaako Iippo syömään omillansa vai tarvitaanko apua. "Apua ei tuon kokoiselle ole tarjolla, joten parempi vaan ruveta syömään omillaan", maanittelimme tätä uutta tulokastamme. Ja sanotaanpa nykyajan nuorista mitä tahansa, puhutaanpa varhain kotoa pois muuttaneista sitä tai tätä on kyllä todettava, että ne puheet ovat yhtä tosia kuin puheet säyseistä tokeista. Espanjalainen herrasmies nimittäin otti ja totteli meitä; pani poskeensa tarjotut buffalomadot samana yönä ja seuraavana yönä antoi toisesta päästä merkin, että suolistokin toimii. Tosin muuten etelämaalainen charmi tästä otuksesta puuttuu, se kun häipyi piiloon samoin tein eikä jäänyt sen enempiä liehittelemään uusia tuttavuuksiaan, siis meitä. No, kukin tyylillään, piilotelkoon jos siltä tuntuu.

Nyt, vajaat kaksi kuukautta myöhemmin voimme iloisesti todeta, että Iipon ruokahalu on ennallaan ja se voi mainiosti. Kehtasipa mokoma ruveta jopa nirsoilemaan ruuan suhteen päättäessään etteivät sirkat enää kuulu hänen ruokavalioonsa. Mutta päästiinpä siitäkin yli ja nyt hyppivät hyönteiset maistuvat siinä missä maata pitkin ryömivätkin. Kokonaispituutta (STL) gekollemme lienee kertynyt tähän päivään mennessä noin 6 cm ja vatsakin alkaa mukavasti pömpöttää. Kaikki on kääntynyt siis mitä parhain päin ja tämän viikon aikana saa maailman matkaajamme asumuksekseen suuremman terraarion. Olkoon elämänsä pitkä ja onnellinen.

Kuvat: Vasemmalla Iippo n. kaksi kuukautta meillä oltuaan muuttamassa uuteen terraarioon. Oikealla kuva aikuisena, otettu keväällä 2005.

Sivun saa tulostaa omaan käyttöön tai siitä kiinnostuneille, lähde (www.outoot.us) on kuitenkin aina mainittava.

Myyminen tai julkaiseminen ilman tekijän lupaa ehdottomasti kielletty.