Oli kerran onnimanni, Onnimannista matkustaja.

(Tämä häikäisevä Kalevalan inspiroima runo on julkaistu alunperin Herpetomaniassa 3-4/2004)

Oli kerran Onnimanni,

auringossa eleli,

olostansa nautiskeli,

kunnes kummia mietiskeli.

Piiloutui se rehuhun,

kiinankaalikerähän.

Sen enempiä miettimättä,

kummempia pohtimatta,

vaaraa huomaamatta.

Sai todistaa Hispanjan Pepitan

tarraavaan kerään Lacerta lepidan.

Nosti ukko kerän kuorman päälle,

alkoi pitkä matka liskolle tälle.

Niin tul' Onnimannista matkustaja.

Matkas rekka läpi Euroopan,

pois levinneisyysalueelta lepidan.

Sintti piiloss' Brassican,

märän ja haisevan.

Vaan vihdoin koitti kumma sää,

"minähän en näin kylmään jää",

virkkoi mielessään olento kyyn oloinen,

vaikkei vatsa sentään leveäsuomuinen.

Ja jalatkin ol' sillä

- mukava ominaisuus liskolla.

Vaan ei kysytty mielipidettä ötökän,

evoluutio kun siit' ol' tehnyt mykän.

Päätyi leikkuulaudalle kokin roisin,

"Haa, mitäpäs jos tuon liskon pilkkoisin!

Oivan lisän salaattiin saisin,

olen kyllästynyt vegaaniruokiin ainaisiin",

karjas kokki riuskaranteinen,

nainen, vaikka leveäharteinen.

Tuli apuun toinen kokki,

liskon kätösiinsä noukki.

"Näin kauniin syöminen rikos ois,

viedään se elävänä pois",

ehdotti neitonen kukkein,

kädessään Nokian puhelin.

Niin näppäili numeron HESYn.

Samaan aikaan toisaalla,

Helsingin Viikin kamaralla.

Lounasti joukko opiskelijakortilla,

keskustellen matelijoista innolla.

Soi siinä yhdellä puhelin,

luurista kuului ääni HESYn hoitsun.

"Pikkulisko kaipaa kotia,

oi, olethan nopia.

Tule tänne avuksi,

Ennen kuin lisko muuttuu ruumiiksi."

Riensi joukko nelipäinen,

kohti kotia monien kissojen.

Yksi autoa ajellen,

toinen opaskirjaa selaillen,

kolmas mielenkiinnolla mukana,

vaan neljäs olikin aivan intona.

"Ollapa se silmäskinkki!"

huudahti tämä friikki.

Saapui joukko määränpäähän,

"Tultiin liskoa katsomahan!"

Kannettiin eteen lasipurkki,

puolillaan vettä, puolillaan soraa.

Sieltä kaalin päältä lisko kurkki,

ja niin alkoikin yksi poraa.

"Ei se ollutkaan skinkki,

mutta tässä teille kuitenkin hyvä vinkki.

Helmisisiliskohan tuo,

vesikupista se juo,

paljon tarvii tilaa tämä,

ei kelpaa pelkkä terraarion jämä."

Karsiutui pelastushalut joukon,

kun tarvitsikin tilavan loukon,

pilkullinen poikanen,

erittäin nopean oloinen.

Hetki asiaa pohdittin,

ja sitten asia päätettiin.

Teemu liskon vie kotiin,

pääsee se siellä lämpimiin hoiviin.

Ja taas matkas lisko lämpimän maan,

tällä kertaa pysyvään kotiinsa turvaan.

Sai nimeksensä Onnimanni,

nimest' jost kateellinen ois varmasti myös Neumanni.

On terrassansa multaa ja hiekkaa,

ja siell' UV ja spotti aina porottaa.

Sirkat ja madot kyllä kelpaa,

kun ne taivaast' kuin rakeet putoaa.

Ei ole asumuksessa tässä

kaalinpäitä haisemassa.

Mikäs siinä siis on liskon koreillessa,

päivää paistattelemassa.

Sata ja yksi hyönteistä syödessä,

jo kohta taas suurempaa terraariota kinuamassa.

Hyvin siis päättyi tarina sen,

Onnimanni matkalaisen.

© Psykoherp/Teemu Heino

Sivun saa tulostaa omaan käyttöön tai siitä kiinnostuneille, lähde (www.outoot.us) on kuitenkin aina mainittava. 

Myyminen tai julkaiseminen ilman tekijän lupaa ehdottomasti kielletty.