Pikakirjoituksen mielikuvaharjoittelu

Sisältö

Mihin mielikuvaharjoittelu voi auttaa?
Mihin mielikuvaharjoittelu perustuu?
Rentoutuminen
Tekninen mielikuvaharjoittelu
Sopeutumisharjoittelu
Keskittymisharjoitteet

Se on sukuvika jos suksi ei luista, mutta kynän luistamisen kanssa onneksi on toisin. Luonnollisesti perimälläkin on varmasti osansa kirjoitusnopeuteen ja kuten missä tahansa suorituksessa, aivan ihmisen suorituskyvyn äärirajoilla liikuttaessa alansa huipuilla (etenkin urheilussa) täytyy olla myös perimä puolellaan. Tästä huolimatta jokainen voi harjoittelulla parantaa omaa suoritustasoaan, olipa omat perimän antamat taipumukset mitä hyvänsä.

Valitettavasti hyvälaatuinen ja riittävä harjoittelu eivät aina takaa hyvää tulosta kilpailuissa, sillä kilpailutilanne on täysin toisenlainen kuin harjoitustilanne. Tällöin esimerkiksi vieras ympäristö, kulttuuri, suorituspaikka, ihmiset, äänet, yllättävät kilpailujärjestelyt ja muut ennakoimattomat tekijät kaikki osaltaan vaikeuttavat keskittymistä itse suoritukseen. Lisäksi suoritusta vaikeuttaa vielä erityisesti onnistumisen pakko, onhan usein yhtä kilpailua varten harjoiteltu pitkään ja sekä omat että muiden odotukset ovat korkealla. Usein nämä sekä keskittymistä vaikeuttavat ja jännitystä lisäävät tekijät vaikuttavat suoritukseen juuri sen verran, että yksilö ei yllä kilpailutilanteessa edes omalle hyvälle tasolleen, huippusuorituksesta puhumattakaan. Näitä esimerkkejähän on urheilu ja myös esittävä taide pullollaan, mutta kohteliaisuussyistä jätettäköön nimet tällä erää mainitsematta. Pikakirjoitusta silmällä pitäen kilpailusuoritusta vaikeuttaa vielä se, että kilpailuja järjestetään erittäin vähän ja siten pikakirjoittajilla ei käytännössä muodostu juurikaan kilpailurutiinia, jossa yllätyksellisiin kilpailutilanteisiin ja kilpailupaineeseen voisi totuttautua riittävästi ennen todellisia koitoksia. Onko se sitten ihmekään, että kilpailuissa paperille tulevat viivat ovat kiharaisia kuin Idols-Ruslanasin tukka ja ja ainoa flow-tilan saavuttanut henkilö on sanelija, jonka sanavirta hukuttaa hetkessä virrassa ilman pelasturengasta polskuttelevan poloisen kirjoittajan? Jos edellä kuvattu tunne on Sinulle tuttu, kannattanee jatkaa tämän sivun lukemista.

Ennen enempiä jorinoita on huomautettava realismista. Mielikuvaharjoittelulla ei saa 85% pidempiä ripsiä, iho ei nuorennu 10 vuotta eikä edes kirjoitusnopeus tuplaannu kuukaudessa. Mielikuvaharjoittelu ei myöskään korvaa huolellista harjoittelua. Mielikuvaharjoittelulla voidaan kuitenkin tehostaa teknistä harjoittelua ja lisätä onnistumisen todennäköisyyttä kilpailuissa.

Urheilussa mielikuvaharjoittelua käytetään pääosin tekniikan ja taktiikan opetteluun, sopeutumisvalmiuden lisäämiseen sekä keskittymiskyvyn parantamiseen. Pikakirjoitukseen näistä lienee luontevimmin sovellettavissa kaikki taktiikkaa lukuun ottamatta. Pikakirjoituksen taktiikkahan voitaneen tiivistää lauseeseen ”kirjoita niin perkeleesti” (anteeksi hieman vulgääri ilmaisu), eikä tämän sisäistämiseen juuri harjoittelua tarvita. Muihin pikakirjoituksen mielikuvaharjoittelun sovelluksiin palataan yksityiskohtaisemmin hetken kuluttua.

Kuvitellaanpa hetki vaikkapa sulkapalloilijaa, joka harjoittelee vaikkapa iskulyöntiä, smashia. (ks. esim. YouTuben video) Kyseessä on varsin monimutkainen liikerata ja onnistuneeseen lyöntiin tarvitaan useiden sarjallisesti toteutettujen ja oikein ajoitettujen yksityiskohtien hallintaa. Ilmikselvää on, että kaikki tarvittavat liikkeet ohjautuvat aivoista, sekä oikeat että väärät (ja nimenomaan aivojen korkeammista osista vaikka kansanomaisesti usein puhutaankin asioiden ohjautumisesta selkäytimestä). Samaan aikaan kuitenkin tietoisuuteen mahtuu hyvin rajallinen määrä yksiköitä, usein vain yksi asia kerrallaan. Tästä seuraa se, että kerrallaan on mahdollista usein työstää ainoastaan yhtä osaa suorituksesta, sillä aivojen kapasiteetti ei riitä enempään.

Mielikuvaharjoittelussa pyritään eläytymään suoritukseen niin, että kaikki muut prosessit tapahtuvat aivoissa, ainoastaan viimeiset motoriset käskyt jätetään antamatta. Näin voidaan työstää hallitusti aivoista annettavia käskyjä ja sitä ajatusmallia, joka kulloiseenkin suoritukseen liittyy. Parempi hallittavuus syntyy siitä, että nyt varsinaiset liikkeet jäävät pois ja siten suoritusta kontrolloivilla prosesseilla on vähemmän kontrolloitavaa. Tällöin suorituksen ohjaus ja kontrollointi on tehokkaampaa ja vähemmän virhealtista.

Sopeutumisvalmentautuminen puolestaan perustuu yksinkertaisesti kognitiiviseen valmistautumiseen, ts. yksilö mielikuvaharjoittelussaan pyrkii mahdollisimman elävästi kuvittelemaan haastavan suoritustilanteen kaikkine mahdollisine yksityiskohtineen ympäristö mukaan lukien, ja tätä mallia työstämällä hän hiljalleen sopeutuu ajatuksen tasolla suoritustilanteeseen. Sopeutumisvalmentautuminen tulee erityisen tärkeäksi silloin, kun kilpailijalla ei ole vielä vahvaa kilpailurutiinia tai jos olosuhteet suorituspaikalla ovat jotenkin poikkeukselliset. Uskallan väittää, että pikakirjoittajilla molemmat kohdat toteutuvat.

Sopeutumisharjoittelulla voidaan työstää mahdollisia yllättäviä tilanteita kilpailussa ja kehittää niihin jo etukäteen toimivat ratkaisumallit. Huolellisella sopeutumisvalmentautumisella voidaan siis pyrkiä etukäteen sopeutumaan tilanteeseen ja mahdollisiin muutoksiin ja näin vieraassa tai yllättävissä tilanteissa suorituksen hajoamisen todennäköisyys pienenee. Tietenkään kaikkeen ei voi ennakolta varautua, mutta ehkäpä jos pikakirjoittaja on huolellisesti mielikuvaharjoittelun avulla kehittänyt itselleen toimintamallin tilanteeseen, jossa jokin yllättävä kova ääni sotkee suoritusta , hän ehkä ei häiriinny surullisen kuuluisasta paloauton äänestä kesken kilpailun yhtä paljon kuin valmistautumaton kilpatoveri. Ehkäpä myös kynän hajoamiset ja sivun käännöt asettuvat tähän sopeutumisvalmentautumisen otsikon alle, joskin toki kyseessä voi olla myös tekninen mielikuvaharjoittelu, hieman näkökulmasta riippuen. Kaiken tämän sopeutumisvalmentautumisen tarkoituksena on saada etukäteen huolella suunnitellut toimintastrategiat niin elävästi tallennettua muistiin, että ne varmasti aktivoituvat myös kilpailuissa nopeassa tilanteessa hermopaineen alla ja siten mahdollistavat sujuvan suorituksen.

Keskittymismallien avulla puolestaan pyritään parantamaan, yllätys yllätys, keskittymistä. Tässä kaiken perustana on rentous ja kyky sulkea mielestä pois muut kuin suorituksen kannalta olennaiset ajatukset. Stressitilanteessa ihminen valpastuu sekä psyykkisellä että fyysisellä tasolla, onhan stressireaktion taustalla varsin alkukantainen eloonjäämistaisteluun liittyvä prosessi, jossa ihminen valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan uhan yllättäessä. Stressitila voidaankin nähdä pitkittyneenä tällaisena reaktiona. Keskittymistä vaativan suorituksen kannalta stressistä tekee ongelmallisen se, että yksilö alkaa helposti kiinnittämään huomiota suorituksen kannalta epäoleellisiin asioihin psyykkisesti valpastuttuaan. Tämän seurauksena suoritus kärsii etenkin niissä lajeissa, joissa keskittyminen on erityisen tärkeää. Pikakirjoitus on tällainen laji. Ongelma voidaan ratkaista kuitenkin tehokkailla rentoutusmenetelmillä, sillä ihmiselle on käytännössä mahdotonta kokea stressiä ja ahdistusta silloin, kun keho on täysin rento. Mielikuvaharjoittelulla tätäkin rentoutumisvalmiutta voidaan parantaa opettelemalla rentoutustekniikoita, jotka voidaan aktivoida tehokkaasti kilpailutilanteessa ja saavuttaa siten optimaalinen kilpailuvire. Mainittakoon tässä yhteydessä, että optimaaliseen suoritusvireeseen kuuluu pieni jännitys. Liian vähäinen jännitys johtaa nk. starttiapatiaan, jolloin sekä psyykkinen että fyysinen energia karkaa ja tuloksena on vetelä suoritus. Vastaavasti liian korkea jännitys taas tuhoaa suorituksen hallittavuuden ja jälleen kerran suoritus jää kauas tavoitteista.

Kaikkien mielikuvaharjoitusten peruselementti on rentoutuminen. Niinpä ennen mielikuvaharjoittelun opettelua on opeteltava tehokas rentoutustekniikka. Tapoja voi olla useita joogasta mieleisen rauhallisen lempipaikan (esim. järvenranta jne.) kuvitteluun. Itse suosittelen kuitenkin Schultsin-menetelmää, koska omien hyvien urheilukokemusten lisäksi tiedän sen olleen toimiva sadoilla kv-tason urheilijoilla ja myös esittävän taiteen alalla siitä on erinomaisia kokemuksia. Erilaisia rentoutusäänitteitä löydät kirjastosta (esim. HelMet, hakusanaksi "rentoutus" ja hakualueeksi "aihehaku") tai jos kiinnostuit Schultsin menetelmästä, ota yhteys minuun esim. lähettämällä sähköpostia palaute-sivun kautta. Minulta saattaa löytyä vielä jokunen Seppo Heinon renotutus-cd myytäväksi asti. Kun olet tutustunut johonkin rentoutustekniikkaan, voi varsinainen mielikuvaharjoittelu alkaa.

Pikakirjoittajalle varsinainen tekniikka ei yleensä tuota ongelmaa, sillä jokainen on varsin harjaantunut kynän käyttäjä kiitos peruskouluaikaisen ahkeran harjoittelun. Ihmisten harjoitustarpeet ovat erilaiset, joten jokaisen kirjoittajan on itse mietittävä onko tekniikan osa-alueella jotakin, mitä on harjoiteltava.

Oman toistaiseksi kohtalaisen vaatimattoman pikakirjoitustasoni perusteella eräs tekniikan harjoittelun alle voisi olla rentouden hakeminen. Ennen sanelun alkamista olen itse useasti päättänyt pitää käteni rentona, mutta kiireessä kirjoittaessa joutuu prosessoimaan niin montaa muuta asiaa, että rentouden kontrollointi unohtuu ja käsi on jo krampissa ennen ensimmäisen virkkeen päättymistä. Mielikuvaharjoittelussa voi rentouden tunnetta hakea onnistuneemmin, koska kirjoittaminen tapahtuu mielessä ja käsi pidetään (rentona) paikallaan. Toinen teknisen harjoittelun kohde saattaisi olla käden liikkuvuus: olen huomaavinani, että kiireessä käden jännityttyä käden liike siirtyy enemmän kyynärvarteen ja ranteeseen ja sormien liike vähenee. Epäilen, että käytännössä kirjoittaminen olisi nopeampaa lähes ainoastaan sormia liikuttaen. Tässäkin saattaisi olla eräs mielikuvaharjoittelun kohde, olettaen tietysti, että olettamukseni osuu oikeaan.

Otetaan nyt lähempään tarkasteluun rentouden hakeminen kirjoittamiseen mielikuvaharjoittelun avulla. Harjoitteluun tarvitaan sanelunauha, johon on saneltu jokin teksti sopivalla nopeudella. Sanelunopeuden on oltava aluksi niin matala, että sen kirjoittaminen onnistuu ilman ponnistelua ja mielikuvaharjoituksessa voi keskittyä ainoastaan rentouden hakemiseen (ehkä n. 60-70% huippunopeudesta?). Tärkeää on aloittaa riittävän matalalla nopeudella ja kun sen hallitsee rennosti muutamalla mielikuvaharjoituskerralla, voi siirtyä asteittain kovempiin nopeuksiin. Lisäksi nauhan olisi oltava sellainen, että riittävän lyhyin pätkin (esim. n. 50 tavua) siinä tulee n. 30-60 sek tauko, jonka aikana rentoudutaan. Tauon loppuessa on syytä ilmoittaa esim. 10 sek ja 5 sek ennen sanelun jälleen alkamista. Tauoilla varmistetaan se, että rentous säilyy suorituksessa. Kokeilemalla hieman eri pituisilla tauoilla ja sanelupätkillä löydät itsellesi sopivan syklin ja taitojen kehittyessä todellakin nopeutta voi nostaa, sanelupätkiä pidentää ja taukoja lyhentää. Tavoitteena on, että kilpailun alla suoritus sujuisi mielikuvissa halutulla tavalla rennosti. Niin kauan kun suoritus ei suju mielikuvissa, ei voida olettaa, että suoritus toimisi myöskään käytännössä, etenkään kilpailutilanteessa. Nauhoitetta voi vaihdella tarpeen mukaan, esim. nousevan nopeuden harjoittelijat voivat äänittää jokaisen sanelupätkän eri nopeudelle ja väliin tehdään aina rentoutukset. Rentoutta hakevat monikielikilpailuun osallistujat voivat äänittää sanelupätkät, lyhyetkin, eri kielille jne. Mielikuvaharjoittelua voidaan siis varioida loputtomiin kutakin tarvetta silmällä pitäen. Samaan aikaan on muistettava kuitenkin harjoitella säännöllisesti samoja pätkiä myös oikeasti kirjoittaen, jotta mielikuvat siirtyvät myös käytäntöön. Ja muistettakoon jälleen, että mielikuvaharjoittelu ei korvaa tavallista harjoittelua, joten pääpaino harjoittelussa tulee olla edelleen itse kirjoittamisessa ja tätä tuetaan vähintään 2-3 kertaa viikossa mutta mieluummin päivittäisillä lyhyillä mielikuvaharjoitteilla.

Kun sanelunauha on tehty, etenee lopullinen tekninen mielikuvaharjoitus seuraavasti:

1. Valitse rauhallinen ympäristö ja asetu mukavaan asentoon (esim. sängylle makuulle, tuolille pöytään nojaten tms.)
2. Mieti ensin tulevan mielikuvaharjoittelun keskeisin sisältö (tässä esimerkissä käden rentous)
3. Tee rentoutusharjoitus siihen asti, että saavutat rennon tilan. Jos mahdollista, äänitä tämä rentousharjoituksen alkupätkä samalle nauhalle kuin itse harjoitus on, silloin et joudu välissä pysäyttelemään ja käynnistelemään nauhoja. Toisaalta nauhat voivat toki olla eri nauhoillakin jos tekniikka on vaikea muutoin toteuttaa.
4. Toista ensimmäinen saneluharjoitus niin, että pidät kehon rentona ja kuvittelet mielessäsi voimakkaasti eläytyen kirjoittavasi sanelun. Rentouta itsesi ja etenkin kätesi aina tauon kohdalla. Kirjoita jälleen mielessäsi seuraava saneluharjoitus sen alkaessa. Rentoudu tauolla jne. Tämä vaihe kestäköön max 10 min mutta alkuvaiheessa 3-5 min on sopivampi, sillä intensiivinen mielikuvaharjoittelu vaatii myös psyykkistä kestävyyttä. Jokaisen kirjoitusjakson aikana pyri pitämään mielessä, että tämän harjoituksen keskeinen sisältö oli käden rentona pitäminen kirjoituksen aikana. Saatat huomata, että edes mielikuvaharjoituksen aikana tämä ei aina onnistu. Vastaavasti jos harjoituksen tavoite on jokin muu, pyri pitämään tämä muu tavoite jatkuvasti mielessä myös kirjoituksen aikana. Rentoutustaukojen aikana taas rentoudutaan ja palautetaan mieleen tavoite. Jos suoritus ei onnistu mielikuvissa palaa välittömästi hitaampaan nopeuteen, älä jää yrittämään uudelleen, sillä jokainen epäonnistunut toisto vahvistaa ei-toivottua psyykkistä suorituksen mallia.
5. Harjoitusten jälkeen rentoudu uudelleen n. 3-5 minuuttia
6. Toista rentoutusharjoituksen loppuosa, jossa energia palaa kehoon ja rentoudesta noustaan takaisin normaaliin vireystilaan
7. Harjoitus päättyy

Sopeutumisharjoittelu noudattaa kutakuinkin samoja periaatteita kuin tekninenkin mielikuvaharjoittelu, tällä kertaa painopiste on kuitenkin mahdollisimman elävän kilpailutilanteen mielikuvan luomisessa tekniikan yksityiskohdan sijaan. Ennen sopeutumisharjoittelua on harjoittelijan arvioitava mahdollisimman tarkkaan tuleva kilpailutilanne pienintä yksityiskohtaa myöden. Tällöin kaikki ihmisen kokemuspiirissä olevat havainnot ovat tärkeitä hajuineen, makuineen, tunnelmineen kaikkineen. Koska kilpailupaikka on usein vieras, voi olla viisasta jättää sopeutumisharjoittelu vasta kilpailupäivien lähelle sen jälkeen, kun päästään vierailemaan kilpailupaikalla. Jos tämä ei ole mahdollista, on tällöin turvauduttava hyvään mielikuvitukseen ja sisällöiksi voidaan tällöin ottaa oletettu, riittävän yleisluontoinen tilanne, esim. se, että ympärillä on useita kirjoittajia, tilanteessa ehkä hieman taustahälyä jne. Huomattavaa on , että sopeutumisharjoittelua itsessään voi myös harjoitella, esim. tekemällä sopeutumisharjoituksia harjoitustilanteisiin, jossa ympäristö on tuttu. Näin varmistetaan valmiudet sopeutumisharjoituksiin tilanteissa, joissa todellisille sopeutumisharjoituksille olosuhteiden tuntemattomuuden vuoksi jää aikaa vähän.

Sopeutumisharjoitus etenee seuraavasti

1. Tee rentoutusharjoituksen alku 2-4 min kunnes olet rentoutunut
2. Kuvittele itsesi mahdollisimman elävästi suoritustilanteeseen. Huomioi näkymät, hajut, äänet, kaikki, minkä voit ennakoida. Pyri mahdollisimman elävään kuvaan.
3. Kun olet saanut luotua elävän kuvan suoritustilanteesta, käy mielessäsi läpi hetken varsinaista suoritusta (pikakirjoittaminen). Keskity mielessäsi erityisesti yleiseen tunnelmaan kuin varsinaiseen kirjoittamiseen.
4. Lopeta mielikuvat ja rentoudu uudelleen rauhassa.
5. Harjoitus päättyy.

Pikakirjoitus on aivojen toimintaa ajatellen varsin monimutkainen prosessi. Oulun yliopiston psykologian opiskeluun liittyvillä verkkosivuilla kirjoitetaan sanelusta kirjoittamisen prosessoinnista seuraavasti (sulkeissa olevat suomenkieliset termit ovat itse lisäämiäni):

”Sanelukirjoituksessa kaiken pohjana on auditiivisen kuulohavainnon analysointi, joka alkaa primaareilla kuuloalueilla, aivojen temporaalilohkoissa (ohimolohkossa). Tätä seuraava foneemien tunnistaminen eli foneemianalyysi tapahtuu vasemmassa temporaalilohkossa sekundaarisella auditiivisella alueella. Tässä yhteydessä varsinkin kirjoittamaan opettelevat lapset artikuloivat ääneen tai äänettömästi, jotta foneemianalyysi helpottuisi. Tällöin aktivoituvat myös vasemman hemisfäärin kinesteettiset alueet. Seuraavaksi tapahtuu foneemien muuttaminen grafeemeiksi, jolloin keskeisiä ovat parietaalilohkon (päälaenlohkon) alueet. Sitten prosessoinnissa tulee eteen kirjainten sijoittaminen oikeaan järjestykseen, mikä edellyttää sarjallisuusanalyysiä, joka tapahtuu lähinnä hemisfäärin (aivolohkon, vasen tai oikea) prefrontaalisilla (otalohkon etupuoli) alueilla. Kirjoituksen motoriseen suorittamiseen tarvitaan etenkin premotorisia alueita. Jotta kirjoittamisprosessin suorittaminen olisi mahdollista, tarvitaan myös sopivaa aktivaatiotasoa, jota säätelevät subkortikaaliset tekijät (aivokuoren alapuolella, aivojen alkukantaisemmat rakenteet). Lisäksi tarvitaan toiminnan suuntautuneisuutta ja kokonaisvaltaista toiminnanohjausta, joka tapahtuu keskeisesti frontaalilohkoilla.(otsalohko)”

Pikakirjoituksen kannalta tilanteesta tekee vaikean sen, että tämän monimutkaisen prosessoinnin on tapahduttava nopeasti. Tämän nopean prosessoinnin edellytys puolestaan on se, että suoritus tapahtuu automatisoituneesti esitietoisella tasolla ilman selkeää tietoisuutta esim. tekstin semantiikasta tai tietoista käden liikkeiden hallintaa. Kyseessä on siis vaikkapa sama ilmiö kuin kävelyssä, joka normaalisti sujuu automaattisesti ilman, että meidän on kiinnitettävä huomiota jalkojen liikkeisiin. Jos taas pyrimme olemaan tietoisia jokaisesta jalkojen ja käsien liikkeestä kävellessä, kävely hidastuu merkittävästi. Tämän pohjalta uskallan radikaalisti väittää, että myös onnistunut suoritus pikakirjoituksessa edellyttää vastaavaa esitietoista prosessointia ja jos kirjoituksen aikana tietoisuuden taso nousee liikaa ja kirjoittaja pysähtyy pohtimaan tiettyä lyhennettä (”varsin tulee tänne yläriville, runsas olisi ollut kantariviin alla…”), , reflektoimaan itseä ja omia tuntemuksia (”käsi alkaa puutua, pidä se vaan rentona…”), arvioi tekstissä esitettyjä asioita (”enpä ole tiennyt että kuulokkeiden pitäminen tunnin ajan nostaa korvan bakteerimäärän 700-kertaiseksi?!”) tai jos hän ylläpitää sisäistä puhetta (toistaa vielä saneltua tekstiä uudelleen mielessään sitä kirjoittaessaan) on suoritus tuomittu hidastumaan ja todennäköisesti myös epäonnistumaan. Ja valitettavasti hermopaineen alla keskittymisellä on taipumus herpaantua tai yksilö alkaa kiinnittää liikaa huomiota suoritukseen ja lopputulos on kuin Kojolla Euroviisuissa. Kojosta Lordiin on kuitenkin vain lyhyt matka, ja keskittymisharjoitteilla on mahdollisuus kuroa tuota välimatkaa umpeen. Keskittymisharjoittelulla pyritään siis varmistamaan kilpailutilanteeseen mahdollisimman suotuisa keskittymisen taso, jossa kirjoittajan tunne on vapautunut ja rento ja jossa hän kykenee välttämään liikaa tietoisuutta kirjoitustilanteessa. Keskittymisharjoittelussa ydinasiana on pyrkiä palauttamaan mielikuvissa omaan kokemuspiiriin se, miltä tuntuu kun kirjoitus sujuu optimaalisesti. Keskittymisharjoitukset on syytä yhdistää jo harjoittelutilanteisiin, jotta menetelmä tulee tutuksi, mutta niiden varsinainen soveltamistilanne ajoittuu viimeisten kymmenen minuutin sisälle ennen varsinaista suoritusta.

Keskittymisharjoittelu käytännössä

Noin 6-8 minuuttia ennen suoritusta voidaan tehdä lyhyt rentoutusharjoitus, jos kilpailujännitys tuntuu ylittävän optimitason.

Keskittymisharjoitus tehdään 1-2 minuuttia ennen suoritusta ja se etenee seuraavasti:
1. Varmista välineet ja ota hyvä asento.
2. Rauhoitu tai rentoudu 30 sek.
3. Käy läpi ajatuksissa mikä suorituksessa on tärkeää (esim. vapautuneisuus, rentous, liian kontrollin välttäminen).
4. Pyri eläytymään oikeaan tunnelmaan ja kirjoittamisen tunteeseen. Tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman aito sujuvuuden ja energisyyden tunne. Viivy tässä tunteessa hetken, ”fiilistele”. Voit myös luoda itsellesi joitain suggestioita, joita tässä hetkessä voi toistaa (”tänään tuntuu hyvältä”, ”tämä ei ole viimeinen mahdollisuuteni”, ”osaan kyllä tämän” jne.).
5. Rentoudu vielä hetken, anna sitten energiatason nousta ja suuntaudu sanelijaan.
6. Kirjoita paras tuloksesi koskaan :)

Ja nyt onkin aika kiittää huomiostasi jos tänne asti jaksoit lukea. Mikäli päätät ottaa mielikuvaharjoittelun käyttöön niin kuulen mielelläni kokemuksistasi. Voit lähettää niitä esim. vasemmalla olevasta valikosta löytyvän palaute-sivun kautta. Erityisesti olen kiinnostunut asiasta siksi, että itse en ole pikakirjoitukseen mielikuvaharjoittelua kokeillut johtuen siitä, että olen muutenkin laiska harjoittelija. Mutta mistäpä sitä tietää mihin toimiin tässä on ryhdyttävä, että tämän kevään kaltaista 200 tavun hylsyn aiheuttamaa häpeää ei enää pääse tapahtumaan, sillä kuten kaikki tietävät, pikakirjoitus on vakava asia.

© Psykoherp/Teemu Heino

Sivun saa tulostaa omaan käyttöön tai siitä kiinnostuneille, lähde (www.outoot.us) on kuitenkin aina mainittava. Myyminen tai julkaiseminen ilman tekijän lupaa ehdottomasti kielletty.